Radikaalia ekopsykologiaa

Elämme kaksoiskriisin aikoja. Ympäristömme tuhoutuu. Yhä useammat kokevat mielenterveyden ongelmia, eikä jatkuvan kiireen ja kuluttamisen rituaalein jäsennelty elämä oikein tunnu täyttävän lupauksiaan.

Meitäkin ovat vaivanneet epämääräiset ajatukset täydemmän ihmiselon tarpeesta, rikkinäisestä luontosuhteestamme ja omituisesta elämästä, jonka olemme itsellemme rakentaneet. Ekopsykologia tarttuu näihin kysymyksiin ja on avannut meille uusia näkökulmia mielenterveyteen, nykyiseen elämäntyyliimme ja ympäristönsuojeluun.

Psykoterapeutti Andy Fisher luonnehtii ekopsykologiaa psykologisesti orientoituneeksi ekologiseksi ja poliittiseksi projektiksi, joka tähtää elämää vahvistavaan ja juhlistavaan yhteiskuntaan. Ekopsykologian lähestymistapa irrottautuu yksilökeskeisyydestä ja sitoo hyvinvoinnin kysymykset laajempaan sosiaaliseen, kulttuuriseen ja ekologiseen kontekstiin.

Mikä tämä pelottava radikaali-etuliite tässä sitten on? Andy Fisherin mukaan ekopsykologia on vesittymässä käsitteenä ja hän peräänkuuluttaa syvällisempää lähestymistapaa. Radikaali-sana viittaa juuriin, ”siihen millä on juuret”, ja näin radikaali ekopsykologia tarttuu ihmisen psyyken kehityksen luonnollisiin juuriin ja näiden muistamiseen. Radikaali viittaa myös kriittiseen suhtautumiseen järjestelmiin jotka pyrkivät hallitsemaan luontoa, myös ihmisluontoa.

Luonnon hyvistä vaikutuksista ihmiseen puhutaan jo, ja luontokokemusten rooli mielenterveyden tukemisessa tunnistetaan. Haluamme kuitenkin mennä askeleen pidemmälle. Radikaalin ekopsykologian mukaisesti lähdemme ajatuksesta, että olemme luonnosta tulleita ja asetamme keskiöön ajatuksen, että ihminen ja luonto eivät ole erillisiä.

Tämä herättääkin jo monta kysymystä. Menemmekö kohtaamaan luonnon, tuonne jonnekin tuolla ulkona, vai kohtaisimmeko sen myös itsessämme? Onko luonnon hyvän tekevän vaikutuksen tarkoitus korjata ihmisen pää, jotta hän jaksaisi taas luonnottomassa maailmassa? Miten ympäristömme tuhoutuminen vaikuttaa meihin? Miksi ympäristön suojelu on asia, jonka eteen koemme että meidän pitää kauheasti pinnistellä; että se tapahtuu jotenkin oman hyvinvointimme kustannuksella?

Tämä blogi on yksi osa radikaalin ekopsykologian harrastustamme*. Käsittelemme blogissa edellä esitettyjä ja muita kysymyksiä, ammentaen ekopsykologisesta kirjallisuudesta ja ajan ilmiöistä.

*Käytämme sanaa harrastus, koska emme ole psykologeja tai psykoterapeutteja. Harrastus-sana hartaan tekemisen mielleyhtymineen tuntuu muutenkin sopivalta.

Vastaa