Kauppatieteilijät ekopsykologian jäljillä

Olemme taustaltamme kauppatietelijöitä, emme psykologeja emmekä ekologeja. Miksi olemme päätyneet perustamaan juuri ekopsykologisia näkökulmia käsittelevän blogin?

Tahoillamme olemme molemmat tutkineet talous- ja yhteiskuntajärjestelmän kestävyyttä – so. kestämättömyyttä. Tämä tutkimustyö ja myös osallistumisemme moniin kestävää hyvinvointia käsitteleviin poliittisiin ja filosofisiin keskusteluihin ovat johdatelleet meidät jakomielitautisten paradoksien jäljille:

Kansantalouden tasolla talouskasvua pidetään lähes yksinomaan positiivisena ilmiönä, mutta miksi talouskasvun myötä ekologiset tuhot vain jatkuvasti syvenevät ja mielenterveysongelmat leviävät ”hyvinvoivan” kansan parissa epidemian tavoin? Aineellinen hyvinvointimme voi olla ennennäkemätöntä, mutta olemmeko mieleltämme terveitä?

Organisoituessamme esimerkiksi yrityksinä, järjestöinä, tutkimus- ja koulutuslaitoksina ja vaikkapa poliittisina puolueina tiedämme, että toimintamme tulisi olla ”kestävää”. Miksi kuitenkin jatkuvasti käy niin, että organisaation välineelliset tavoitteet – voitontavoittelu, tämän tai tuon asian lobbaus, tutkimusrahoitus, koulutusohjelmien sisällöt, äänestäjien kosiskelu – alkavat ohjata toimintaamme ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden sijasta?

Yksilötasolla kaipaamme työtä, jossa saamme toteuttaa itseämme samalla kun ansaitsemme elantoamme. Kaipaamme ihmissuhteita, joissa meitä arvostetaan ihmisinä, sellaisina kuin olemme. Kaipaamme elämää. Mistä kuitenkin johtuu, että ravitsevan elämän hetket työelämässä, ihmissuhteissa ja elämässä ylipäänsä ovat ohikiitäviä hetkiä, enemmän poikkeus kuin sääntö?

Näiden paradoksien käsittelyyn löytyy taloustieteistäkin viitekehyksiä. Esimerkiksi ekologinen taloustiede tarkastelee taloutta osana ekologista ja sosiaalista ympäristöään. Taloustieteissä on myös tunnustettu ihmispsykologia talouden yhtenä ajurina. Taloustieteessä yleisesti käytettyjen tutkimusmenetelmien taipumuksena on kuitenkin käsitellä ihmistä mekanistisesti ja redusoida ihmiset irralleen ekologisesta ja sosiaalisesta kontekstistaan. Jäljelle jää pirstaloitunut ymmärrys terveestä yhteiskunnallisesta kehityksestä.

Etsintämme johtivat meidät lopulta – ensin Sinin, ja Sinin kautta myös Timon – ekopsykologisen kirjallisuuden äärelle. Ekopsykologiasta löysimme useita lupaavia näkökulmia kohtaamiemme paradoksien käsittelyyn.

Vastaa