Ekologisesti ja psyykkisesti vahingollista elämää

Ekopsykologia näkee ihmisen ja luonnon hyvin- ja pahoinvoinnin toisiinsa kietoutuneina. Ympäristömme tuhoutuminen ja puutteellinen yhteys luontoon vaikuttaa hyvinvointiimme. Sama asia toisin päin: kun emme voi hyvin, käyttäydymme ekologisesti tuhoisalla tavalla. 

Ekopsykologit puhuvat turruttamisesta, ”numbing”. David Kidner pitää esimerkiksi (yli)kuluttamista ja viihdettä mekanismeina, joiden avulla pyrimme  lohduttautumaan, unohtamaan ympäristön tuhoutumisen tai kompensoimaan puutteita todellisten tarpeidemme kohtaamisessa ja niihin vastaamisessa. Jatkuva kiire tulee myös mieleen tällaisena mekanismina, jolla tukahdutamme epämääräisen tunteen siitä, ettei kaikki ole hyvin.  

Ympäristökysymysten parissa työskentelevinä näemme ympärillämme tehtävän paljon työtä kestävämmän elämäntyylin edistämiseksi ruoan, energian, liikkumisen ynnä muun saralla. Tutkijat ja päättäjät pähkäilevät esimerkiksi parhaita tapoja ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan. Ekopsykologian näkökulmasta ratkaisu kytkeytyy kokonaisvaltaisempaan elämisen ja olemisen tapaan ja lähtee pysähtymisestä olennaisten hyvinvointiimme liittyvien kysymysten äärelle. Miksi minun täytyy tehdä tämä asia tai mennä tuohon paikkaan tai ostaa tuo tavara? Entä jos jättäisin tekemättä, menemättä tai ostamatta? Mitä kehoni ja sieluni sanovat tästä asiasta? Mihin minulla on kiire?

Vastaa