Dialogiprojektin taustamateriaalit, osa 1: ekologiset kompensaatiot, ekopsykologia ja dialogisuus

Pohjustamme elokuussa alkavan Ekopsykologiadialogit ekologisista kompensaatioista – sarjan ensimmäistä dialogikertaa seuraavilla taustamateriaaleilla

Ekologiset kompensaatiot radikaalin ekopsykologian näkökulmasta

Teksti: Sini Forssell

Ihmisen toiminta jättää jälkensä. Yhteiskunnan kehityksen, edistyksen ja talouskasvun nimissä rakennamme uusia taloja, teitä, ostoskeskuksia ja teollisuuslaitoksia; louhimme ja hakkaamme luonnon ”resursseja”, patoamme, räjäytämme ja tuhoamme. Ekologisella kompensaatiolla pyritään korvaamaan tällaisten luonnon monimuotoisuudelle tai luontoarvoille aiheuttamaa haittaa kunnostamalla muualla sijaitsevia luontokohteita. Kompensaatiot ovat osa mitigaatiohierarkiaa, jossa pyritään ensisijaisesti välttämään tai minimoimaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia vahinkoja ja vasta viimesijaisena keinona tekemään kompensaatioita.

Kompensaatioita pidetään lupaavana luonnonsuojelun työkaluna, mutta niitä kohtaan on esitetty myös kritiikkiä. Keskeinen kysymys on voiko ekologisia systeemejä ymmärtää, hallita saati uudelleenrakentaa tällä tavalla. Biodiversiteettiä ja luontoarvoja on vaikea laskea ja muuntaa vaihdettaviksi yksiköiksi. On esitetty, että vaikka kompensaatioissa on taustalla hyvä pyrkimys, ekologiset ja markkinoiden toimintaan liittyvät realiteetit johtavat käytännössä siihen, että luonnon monimuotoisuudella käytävä kauppa on useammin haitallista kuin hyväksi. Luonnon monimuotoisuuden elementit eivät ole keskenään vaihdeltavissa eikä niiden rikkautta voida tavoittaa kaupankäyntimekanismeissa. Paitsi luonnon monimuotoisuuden laskemisen ja mallintamisen ilmeiset haasteet, tulee vastaan myös arvolatautunut kysymys siitä, mitä laskuihin valitaan ottaa mukaan. Vaikeammin numeraalistettavat arvot uhkaavat tällöin jäädä taustalle, esimerkiksi vanhan metsän arvo.

Ekologisten kompensaatioiden on katsottu myös edustavan kapitalismin ja uusliberalismin luonteeseen kuuluvaa paloittelua, erilleen irrottamista, kaiken elollisen teknistä manageroimista sekä kaiken latistamista abstraktiksi, hiljaiseksi, elottomaksi, ostettavaksi ja myytäväksi. Puhutaan ekofunktionaalisesta luonnosta, konstruktiosta jossa talouskasvu ja terveet ekosysteemit voidaan optimoida ja synkronoida teknisten asiantuntijoiden valvomien interventioiden avulla.

Radikaali ekopsykologia avaa mielenkiintoisia näkökulmia ekologisiin kompensaatioihin. Se haastaa tapamme ajatella luonnosta ja luonnonsuojelusta ja vie ajattelun ihmisen ja luonnon kokonaisvaltaiseen, ei vain materiaaliseen hyvinvointiin. Se rohkaisee tuomaan keskusteluun totutun, yksipuolisesti rationaalisen ajattelun rinnalle myös kokemuksellisempia näkökohtia. Radikaaliin ekopsykologiaan liittyy asioiden huolellinen tarkastelu kaiken tietämyksemme ja kokemuksemme valossa.

Radikaalin ekopsykologian viitekehyksen kautta ekologisiin kompensaatioihin kytkeytyy esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Ekopsykologian keskiössä on luonnon ja ihmisen yhteys. Ihminen on luonnosta ja luontoa. Miksi siis tuhoamme luontoa? Tuhoaako ihminen luontoa, vai järjestelmä, jota toteutamme? Tuhoaisiko ihmisyydessään täysin kiinni oleva ihminen omaa kotiaan? Miksi kavahdamme luonnon suojelun kustannuksia, kun luonto on ainoa kotimme?
  • Radikaali ekopsykologia on kriittinen niitä systeemejä kohtaan, jotka tuhoavat ja latistavat elämää kaikissa sen muodoissa. Näin ollen edistyksen, teknologian, talouskasvun ja tehokkuuden palvonta tulee kriittisen tarkastelun alle. Näihin liittyy lupauksia, jotka ovat abstrakteja ja tulevaisuuteen suuntautuvia. Tämä kutsuu unohtamaan sen, mitä on nyt ja oikeasti, kokemusperäisen tietämisemme valossa. Radikaali ekopsykologia taas rohkaisee meitä avautumaan sille, mikä on, tässä ja nyt. Voimmekin kysyä, onko edistystä ja kehitystä tapahtunut? Onko ihmisten ja luonnon hyvinvointi lisääntynyt? Onko teknologian lupaus toteutunut?
  • Osaammeko enää ajatella muun kuin talouden tai hyödyn kautta? Onko ihminen omaa etua tavoitteleva ja laskelmoiva, vai onko tämä meille saneltu ajatusmalli joka uusintaa tietynlaista talousjärjestelmää ja ihmis- ja luontosuhdetta? Onko luonto typistynyt “ekosysteemipalveluiksi”?  Mitä muuta kuin talouskeskeistä ajattelua meillä voisi olla? Minkälaisen ajattelun tukahdutamme itsessämme? Miten voisimme saada kosketuksen eri lailla tietämiseen joka sisällämme on?
  • Jäävätkö sosiaaliset ja kulttuuriset arvot ja kokemukset sivuhuomautuksiksi keskustelussa ekologisista kompensaatioista? Saatetaan puhua tiettyjen elinympäristöjen hävittämiseen tai heikentämiseen liittyvistä sosiaalisista riskeistä, mutta ne typistetään usein terveys- tai elinkeinonäkökulmaan, esim. virkistysarvoihin, luontoretkeilyn terveysvaikutuksiin tai luonnosta riippuvien elinkeinojen harjoittamiseen. Radikaalin ekopsykologian kautta esille nousee kysymys ihmisen kiinnittymisestä ja sitoutumisesta tiettyyn paikkaan, maisemaan ja ekologiseen kontekstiin myös psyykkisesti. Miten käsittelemme mahdollisuutta, että yhden paikan luonnon tuhoaminen ja toisaalla toisen paikan kunnostaminen ohittaa tällaisen, mahdollisesti ylisukupolvisen kiinnittymisen paikkaan?
  • Radikaali ekopsykologia nostaa myös esille ekologian tavoin kokonaisvaltaisuuden ja kaiken yhteenkietoutuneisuuden. Tästä näkökulmasta voimme esimerkiksi kysyä, voiko luonnon tuhoutumista ylipäätään kompensoida? Voimmeko tuhota yhtäällä ja kompensoida toisaalla ja säilyttää eheän psyyken? Mistä kumpuaa ihmisen erikoinen kyky etäännyttää itsensä ympäristöstään?
  • Mitä kaikkea ”ekologista kompensaatiota” harjoitamme elämässämme? Kompensoimmeko todellisen ekologisessa kontekstissamme elämisen puutetta ja tuhoutuvan elinympäristömme aiheuttamaa tuskaa erilaisilla turruttamisen mekanismeilla, viihteestä ylikuluttamiseen? Miksi meillä on aina kiire?

 

Lähteet

Büscher, B., Sullivan, S., Neves, K., Igoe, J., & Brockington, D. (2012). Towards a synthesized critique of neoliberal biodiversity conservation. Capitalism nature socialism23(2), 4-30.

Fisher, A. (2013). Radical ecopsychology: Psychology in the service of life. SUNY Press.

Koh, N. S., Hahn, T., & Ituarte-Lima, C. (2017). Safeguards for enhancing ecological compensation in Sweden. Land Use Policy,64, 186-199.

Kovel, J. 2007. The Enemy of Nature. The End of Capitalism Or the End of the World? (2. laitos) London: Zed Books.

Nygren, N.V. (2015) Luontoarvojen kompensointi – ratkaisu suunnittelun umpikujiin? Yhdyskuntasuunnittelu53(3).

Thrift, N. (2005). Knowing capitalism. London: SAGE.

 

 

 

Vastaa