Alkava projektimme: Ekopsykologiadialogit ekologisista kompensaatioista ja luonnonsuojelusta

Aloitamme keväällä 2018 Koneen Säätiön rahoittaman dialogiprojektin, jossa tarkastelemme ekologisia kompensaatioita ja myös ympäristönsuojelua laajemmin, tutkien näitä ilmiöitä yhdessä radikaalin ekopsykologian näkökulmasta. Dialogisarjassa pyrimme laajentamaan ymmärrystämme ihmisen ja luonnon suhteesta ja ihmisen tavoitteista radikaalin ekopsykologian viitekehyksen avulla ja yhdessä ajattelun menetelmin. Samalla luomme yhteyksiä, etsimme pintakuohujen alta yhteistä näkemystä ja pysähdymme ajattelemaan (sisäisen ja ulkoisen) luontomme tilaa.

Mikäli kiinnostuit projektista, ole meihin yhteydessä (timo@jarvensivu.fi, 050-5605487). Projektiin liittyvät dialogit pidetään syksyllä 2018 ja nyt kevään aikana kartoitamme mahdollisia dialogien osallistujia.

Ihmisen toiminta jättää jälkensä. Yhteiskunnan kehityksen, edistyksen ja talouskasvun nimissä rakennamme uusia taloja, teitä, ostoskeskuksia ja teollisuuslaitoksia; louhimme ja hakkaamme luonnon ”resursseja”, patoamme, räjäytämme ja tuhoamme. Ekologisilla kompensaatioilla pyritään korvaamaan tällaisten luonnon monimuotoisuudelle tai luontoarvoille aiheuttamaa haittaa esimerkiksi kunnostamalla muualla sijaitsevia luontokohteita. Ekologisia kompensaatiota on kuitenkin myös kritisoitu. Yksi näistä kritiikeistä liittyy siihen, miten näemme luonnon ja ihmisen tavoitteet suhteessa luontoon. Ekologisten kompensaatioiden on nähty edustavan luonnon paloittelua, erilleen irrottamista, kaiken elollisen teknistä manageroimista sekä kaiken latistamista abstraktiksi, hiljaiseksi, elottomaksi, ostettavaksi ja myytäväksi. Ekologiset kompensaatiot ovat myös sidoksissa abstraktiin, aina tulevaisuuteen suuntautuvaan kehityksen ihanteeseen, jossa jatkuva talouskasvu, rakentaminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen ovat itsestäänselvyys.

 

 

 

 

 

 

Ympäristöajattelua on laajemminkin kritisoitu liiallisesta teknistymisestä; ajattelemme että voimme insinöörimäisesti suunnitella tiemme ulos ympäristötuhosta. Ympäristökeskustelu, -työ ja jopa -aktivismi nojaavat vahvasti rationaaliseen ajatteluun ja tieteellisten faktojen tarjoiluun. Talous, liiketoimintamahdollisuudet ja hyötyajattelu ovat alati läsnä keskustelussa. Jopa ympäristöpsykologiaa on kritisoitu teknokraattiseksi; esimerkiksi ekopsykologi Andy Fisher kuvailee sen pyrkimyksinä ja välineinä olevan kansalaisten manipulaatio ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen kannustimien ja sanktioiden muodossa ja “kustannustehokkaiden interventioiden” suunnittelu.

Projektissamme rikastutetaan ekologisiin kompensaatioihin ja ympäristönsuojeluun liittyvää keskustelua radikaalin ekopsykologian näkökulmasta käytävin dialogein. Pyrimme laajentamaan ymmärrystämme ihmisen ja luonnon suhteesta ja ihmisen tavoitteista. Radikaalin ekopsykologian ytimessä on ihmisen ja luonnon perustavanlaatuinen yhteys. Se puhuu täydemmän ihmisyyden puolesta ja korostaa ekologisen kriisin juurisyihin tarttumista. Se kritisoi yhteiskuntaa, jota hallitsee talouskasvun ja teknologisen kehityksen pakko ja yksipuolisesti rationaalisen ajattelun ihannointi, sekä yksilökeskeistä kulttuuriamme ja elämäntapaamme joka pyörii toissijaisten tarpeiden täyttämisen ympärillä ja turruttaa meitä niin ettemme huomaa tuhoa ympärillämme.

Radikaali ekopsykologia haastaa modernin, teknologisia ratkaisuja painottavan ympäristöajattelun. Se pyrkii rikastuttamaan ympäristötieteitä ja -keskustelua tuomalla rationaalisen ajattelun ohelle kehollisen kokemuksellisuuden ja monella tavalla tietämisen, kokonaisvaltaisen lähestymistavan, sekä olemalla avoimesti kantaaottava toisin kuin yleensä arvovapaana itseään pitävä tiede. Ekopsykologia ei kuitenkaan näe tiedettä, teknologiaa ja kehitystä huonoina asioina, tai esitä että ihmiskunnan tulisi palata kehityksessään taaksepäin. Sen sijaan se kannustaa hyvin kriittiseen ajatteluun siitä, minkälainen teknologia ja kehitys tuottaa hyvinvointia.

Toteutamme projektin tuomalla yhteen monialaisen asiantuntijajoukon kasvokkaisiin dialogeihin. Radikaalin ekopsykologian näkökulma tuodaan mukaan ennakkomateriaalien ja alustusten muodossa. Dialogisuus menetelmänä auttaa ammentamaan kaikkien osallistujien ajatuksista ja monenlaisesta tietämyksestä. Se ei mene suoraan ratkaisujen etsimiseen vaan tähtää yhteiseen kysymysten muotoiluun, yhdessä ajatteluun ja oppimiseen. Näin dialogisuus tukee myös ekopsykologien hakemaa “toisenlaista tietämistä”. Dialogi poikkeaa tavanomaisesta keskustelusta ja väittelystä ainakin kolmella tavalla. Dialogissa pyritään tietoisesti pääsemään mielipiteiden vaihtoa syvemmälle purkamalla auki keskustelijoiden taustaoletuksia, ennakkoasenteita ja arvoja. Siinä pyritään  purkamaan auki keskustelussa esille nousevia merkityksiä mahdollisimman monesta eri näkökulmasta kiinnittymättä liikaa tai liian nopeasti yksittäisiin merkityksiin tai näkökulmiin. Lisäksi siinä pyritään jatkuvasti arvioimaan ja parantamaan keskustelun laatua yhdessä.

 

 

Vastaa